the final words

Totaalisen liikuttuneena olen lukenut ja seurannut kommenttejanne edelliseen kirjoitukseeni. Ja hämmästynyt siitä tuen ja ymmärryksen määrästä, joka minulle on välittynyt. Miten ihania lukijoita mulla onkaan! Odotin vähintäänkin muutamaa negatiivista kommenttia, mutta niitä ei tähän asti ole tullut yhtäkään. Hyvä niin, pystyn olemaan ilmankin etenkin, kun prosessi on jo itsessään edellyttänyt aikamoisen tunnemöykyn käsittelyä ja oikeutuksen järkeilyä. Olen itsekäs, vai olenko? Jokainen voi vastata siihen kysymykseen vain itse ja sopeutua sitten vastaukseen. Ympäristöllä on merkitystä, mutta se täytyy jossain vaiheessa vain työntää taustalle pakollisena meluna. Ei antaa ohjata. Se onkin yksi vaikeimmista asioista.

Haluan kiittää kaikkia teitä ihania lukijoitani näistä melkein kolmesta vuodesta. What a journey! Sen ansiosta olen löytänyt jälleen itseni ja ne vahvuudet, joiden varaan haluan jatkossa rakentaa. Fru Skrot -blogin taival on kuitenkin tässä vaiheessa kuljettu loppuun. Tämä jää viimeiseksi päivitykseksi. Koska kuitenkin olen niin addiktoitunut bloggaamiseen, aloitan uuden blogin, jota olette tervetulleita seuraamaan. Aiheet ovat pretty much samat, tosin ehkä hieman enemmän erilaisia muita tyyliaiheita. Eli jatkan bloggaamista otsikolla:

My Second Life - toivottavasti nähdään taas!






Hi! I´m totally blown away about our comments and the amount of support that you have shown me related to my previous writing. How wonderful readers I have!! However, this will be the last update as Fru Skrot for me, as I will start a new blog with similar content and ideology. Somehow I need a fresh start and this is a only way to do it. Hopefully I "see you" in my new blog with the name

My Second Life - welcome! And thank you for this time, all the best!


hugs | maiju

Tästä tulee blogini vaikein päivitys koskaan. Iso muutos, joka väistämättä tapahtuu.
Koska asia on niin henkilökohtainen kerron siitä vain kaikista oleellisimman, eli sen että mieheni ja minä eroamme. Olemme muuttaneet erilleen ja elämä jatkuu uusia raiteita.
Päätös kesti yli vuoden tehdä ja ehkä se on näkynyt täällä blogissakin jonkinasteisena melankoliana tai ainakin poissaolona.





Onneksi vaikein aika alkaa jo olla takana päin...





Ja löytyy uusia asioita, joista iloita.





Yksi on myös tämä blogi ja kaikki, mitä siihen liittyy..





Aika tekee paljon ja uudet tuulet.





Voi taas alkaa rakentamaan uutta.
Olen ihan toiveikas.

Voikaa hyvin kaikki!



This will be the hardest blog posting ever. I will only tell what is necessary,
the fact that me and my husband are divorcing.
This past gone year has been very hard for me.
Maybe you have sensed something from my writings - melancholy and absence?
Still there is no need to feel sorry for me.
I´m starting to get some wind under my wings again.
I feel optimistic.
All the best!